Ensimmäinen viikko täällä Aveirossa alkaa olemaan pulkassa ja ihan puhtaasti työviikosta ei kehtaa puhua. Olin nimittäin keskiviikon kokonaan ja maanantaina sekä tiistaina ja torstaina osan päivää sairaslomalla flunssan kourissa. Lenssu alkoi jo viime viikon perjantai-lauantai yönä ja paheni huomattavasti sunnuntaisen matkustuspäivän ja lentämisen ansiosta. Ensimmäisen täälläoloviikkoni aikana olin kuvitellut käyväni kaupungilla, hölkillä, paikallisella salilla ja uimassa nauttien auringosta. No, toisin kävi.
Halusinkin nyt kirjoittaa enemmän sairastelusta tien päällä ja sen käsittelystä kuin pelkästä etätyöskentelystä (ensimmäisestä diginomadiviikosta toki myös pari sanaa). Selvää on että jos matkustat pidempään tai useasti, tulet ennen pitkään sairastumaan flunssaan tai muuhun tautiin matkoillasi. Vaikka se on aina yhtä inhottavaa voi siitäkin selvitä kunnialla, kun muistaa pari asiaa.
Lenssu – Flu – Gripe
En ole ollut flunssassa ainakaan viimeiseen puoleentoista vuoteen. Voitte arvata että flunssan ajoitus meinaa hieman nyppiä hermon päästä. Niinkuin sairastuessa millä vaan matkalla olisi helppo pahoittaa mielensä ja vajota voivottelemaan. Tämä on kuitenkin epäedullista paranemisen kannalta ja paras vaihtoehto on hyväksyä tilanne. Hyväksymisen jälkeen voi keskittyä paranemiseen ja yrittää levätä, tankata vitamiineja, sekä tehdä kevyitä kroppaa aktivoivia ja avaavia venytyksiä sekä liikkeitä.
Levon lisäksi paikallisia perinteisiä lääkkeitä kannattaa lähes aina kokeilla. Vaikka vuosi sitten huhtikuussa jouduin myöntämään tappion kroatialaisen ”vatsalääkkeen” edessä. Silloin minulla nousi yllättäen kova kuume ja sain viettää aikani vessassa oksentaen tai istuen. Kun asunnon omistava paikallinen rouva kuuli tästä, loihti hän kiireen vilkkaa äitinsä kanssa paikallisen rohdon: tankoparsaa oliiviöljyllä ja keitetyillä kananmunilla. Kiittelin kovasti ja vakuuttelin syöväni tämän puhdistavan ihmelääkkeen, mutta heti oven sulkeutuessa oli pakko heittää lautanen pöydälle ja juosta vessaan oksentamaan. Pelkkä annoksen haju alkoi heikottamaan ja toi tullessaan taas uuden pahoinvoinnin aallon.
Varovasti googlettelin hieman portugalilaisia flunssalääkkeitä ja yleisin tulos oli sitrunatee (Cha de Lima). Kuulostaa hyvältä. Samalla kompastuin sivuun, jossa kerrottiin Portugalin (hävettää kuinka vähän tiedän itseasiassa koko maasta ja sen historiasta) olleen maa joka toi teet eurooppaan aasiasta lähetyssaarnaajien matkassa. Tee on portugaliksi ”cha” eli sama kuin kiinan ja japaninkielellä. Oli muuten myös portugalilaisen prinsessan (Catherine of Braganza) anstiota että Briteissä juodaan teetä (lähde)! Teekulttuuri on täällä voimissaan ja olenkin juonut teetä jo kyllästymiseen asti.
Cha de Limat ovat jääneet vähemmälle inkivääriteen ollessa suosikkijuomani. Toki sitruunaa olen sekaan sinnekin laittanut. Apteekista löysin myös länsimaisempia flunssalääkkeitä. On muuten ihan viisasta opetella sanomaan paikallisella kielellä yleisimmät vaivat (flunssa, yskä, mahatauti jne.) sillä apteekit usein palvelevat ns. tiskin takaa mallilla. Niin täälläkin. Onnekseni apteekkari oli nuorempi naishenkilö joka puhui oikein hyvää englantia ja en joutunut turvautumaan viittomakieleen.
Verkkopalaverit
Kuten olen aiemmin lyhyesti kertonut itsestäni toimin projektipäällikkönä ohjelmistotuotannossa. Työpäiväni koostuvat siis enimmäkseen viestinnästä ja verkkopalavereista. Ne vähät päivät joina tällä viikolla pystyin tekemään töitä olivat täynnä verkkopalavereita asiakkaiden ja oman porukan kanssa. Omalla porukalla tarkoitan siis yrityksen sisäisiä palavereita. Iso osa asiakkaistani tiesivät etukäteen että olen lähdössä diginomadoimaan ja palaverit usein alkoivatkin tiedustelulla että ”millaista siellä on?” tai ”ootko sä nyt siellä?”.
Asunnon verkkoyhteys on todella hyvä ja mitään pätkimistä tai tökkimisiä ei ole palavereissa sattunut. Ainoastaan äänen pettäminen flunssan vuoksi on luonut haasteita. Lisäksi totuttelua on vaatinut eri aikavyöhykkeellä oleminen ja miettiminen että mihinkäs aikaan se palaveri nyt oikein olikaan paikallista aikaa. Töitä olen tähän mennessä tehnyt ainoastaan asunnolta, jossa on riittänyt rauhallinen tila jokaiselle asukkaalle huolimatta siitä että täällä on itseni lisäksi tutkija, vauva ja kitaraa soittava koti-isä. Jatkossa aion kokeilla työskentelyä myös kahviloissa, yliopiston tiloissa sekä paikallisessa co-working tilassa. Näistä kaikista kirjoitan lisää myöhemmin.
Yhteenvetona ensimmäisestä viikosta voin sanoa että niistopaperia kuluu ja meno on inkivääristä, mutta ei anneta sen masentaa. Vencer a gripe!
Olipa hauskaalöytää tämä blogi. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt diginomadin elämää ja sen kokeilemista.
Kiva kuulla palautetta. 🙂 Blogin kirjoittaminen on hieman väistynyt muiden kiireiden tieltä, mutta lähiaikoina luvassa lisää tekstejä!