Saavuimme eilen 9.9. sunnuntaina Varsovaan sinisin siivin 10:15 paikallista aikaa. Takana oli lauantainen Tough Viking kisa ja rinkka painoi selässä normaalia enemmän vatsan kurniessa jatkuvasti nälkäänsä.
Lentokentältä selviytymisen jälkeen sunnuntai eteni leppoisissa merkeissä, kun konnari vihelsi pilliin ja leimasi paperilippuun reiän käytetyn junamatkan merkiksi (mikä digitalisaatio häh?). Pääsimme siirtymään kivuttomasti keskustaan ja ruokailun kautta uuteen paikallispubiimme odottamaan avaimia Airb’n’b asuntoomme. Emäntämme saapui (Puolalaiseen tapaan?) muutaman minuutin myöhässä ja esitteli iloisena rajallisella englannillaan kompaktin asuntomme (lisää tästä tilaihmeestä myöhemmin).
Ehkä hieman yllättäen ruokaupat eivät sunnuntaina olleet auki joten päädyimme sunnuntaina toistamiseen ulkoruokailuun illan aikana. Sattumalta Meksikolaiseen ravintolaan, jossa meille iloisena kaupattiin Margaritoja. Pikaisella vilkaisulla lähes kaikilla terassin muilla asiakkailla oli kädessään Margarita lasi, joten tokihan mekin voimme yhdet juoda. Makuna drinkki ei mielestäni ollut elämys, mutta alkoholin määrän kanssa puolalaiset eivät pelleile. Ruoan saapuessa pöytään kurkkua lämmitti ja päässä suhisi – Margarita sisälsi lähinnä viinaa, jäitä ja kolme (kyllä kolme) mansikan puolikasta.
Kotikadulta saatiin vielä Puolalaista jäätelö ja lähikioskilta aamuksi valmischiapuuroa ja hedelmää. Näillä eväillä lähdettiin tulevaan ensimmäiseen työpäivään ja -viikkoon Varsovassa.
Aamulla herätys oli jo 6 pintaan ja työn touhussa oltiin 6:30 paikallista aikaa. Päivä kuluikin taas harvinaisen nopeasti, kun yhtäkkiä oli aika lopettaa työt. Töiden jälkeen vuorossa oli ruokakauppa ja kokkailuja. Ruoan jälkeen käytiin vielä jaloittelemassa ja tutustumassa naapurustoon. Asumme varsinaisessa ravintolakeskittymässä ja ympäristössä on useita tunnelmallisia kävelykatuja.
Huomisen haasteena on löytää uimahalli ja ehkäpä uudet lenkkarit puolisolle. Yllättävää kyllä ne eivät kestäneet paikallista pesukonetta.
