Kolme vuotta takaraivossa kytenyt ajatus camper vanista. Tai vaunusta. Tai ihan oikeasta matkailuautosta. Kolme vuotta sitten kesällä etsin sopivaa kiesiä aktiivisesti, mutta ei sattunut kohdalle.
Reissuja ja muuttoja tuli ja meni, kunnes kolme muuttoa myöhemmin ollaan remontoimassa mummolaa. Koirakin liittyi joukkoihin kesällä.
Muutoissa mukana on seurannut pahvilaatikko, jonka päälle on tussattu Camper. Laatikko on saanut lisää sisältöä niin muutoista kuin mummolan varastojen tyhjennyksistäkin. Nyt Camper laatikolle on koti!
Jostain kumman syystä vilkaisin torstaina piiiitkästä aikaa nettikaravaanarin sivuja. Ja kas. Tuoreeltaan sivuille lisätty vuoden VW Caravelle. Omavalmiste matkailuauto kohtuu kilometreillä ja hinnalla. Pikainen konsultaatio puolison kanssa ja puhelua myyjälle. Alustavat kysymykset saivat hyvät vastaukset. Treffit sovittiin lauantaille.
Lauantaina hurautimme nokan kohti Raumaa vielä hieman epäileväisin mielin. Olihan kaaralla ikää ja ikäisensä kiesit ovat usein ruosteen riivaamia tai muuten vaivaisia. Mutta ei tämä yksilö (ainakaan tuntuvasti 😅). Koeajoa ja keskusteluita myöhemmin päästiin selville auton historiasta ja sopuun hinnastakin. Nimet paperiin, rahat liikkeelle ja tyytyväiset pakun omistajat kohti kotia.
Isompi huolto on luvassa heti alkuun, mutta sen jälkeen toiveissa huolettomia kilometrejä. Ja tietysti niitä reissuja. Maata pitkin. Koira kyydissä. Kyllä odotutti, mutta kyllä nyt hymyilyttää.
Happy campers!
